sunnuntai 28. toukokuuta 2017

The Myth Of German Villainy - Osa 1

Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja sen mukana olin omaksunut tietyn kunnioituksen Israelia kohtaan. Olivathan juutalaiset se valittu kansa, joka nousi muiden kansojen yläpuolelle kaikessa mitä se teki. Vanhempana minua on alkanut kiinnostaa ihminen ja etenkin syyt, jotka vuosina 1930 - 1945 johtivat kansallissosialistien juutalaisvainoihin. Kysyin itseltäni: 

"Miten koko sivistynyt Saksa meni sekaisin?"

Jokin aika sitten hankin Benton L. Bradberryn kirjan "The Myth Of German Villainy" siksi, että kirja voisi avata mieltäni vaivaavat umpisolmut. Nyt kun olen lukenut kirjaa puoleen väliin pohdin, kestänkö niin suurta henkistä muutosta, jota tämä kirja on minussa aiheuttamassa. Toki olen tiennyt, että totuus ei ole yksiselitteinen, mutta kun koko läntinen maailma sodan voittajien kirjoittaman historian turvin haluaa peitellä juutalaisten osuutta tapahtumiin, on aika vetää henkeä.

Aloitamme Venäjältä

Venäjän juutalaisten asuinalue 1791 - 1917 oli Venäjän keisarikunnan länsiosissa sijainnut suuri alue, jolla keisarikunnan juutalaiset alamaiset saivat asua. Alueen rajasi keisarinna Katariina Suuri Puola-Liettualle kuuluneiden alueiden siirryttyä Puolan jaoissa Venäjälle vuonna 1772. Laajimmillaan alue sijaitsi nykyisten Liettuan, Latvian, Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldovan, Länsi-Venäjän ja Itä-Puolan alueilla, ja siihen kuuluivat sen ajan suurista juutalaiskaupungeista muun muassa Vilna, Minsk ja Odessa. Kiova, Jalta ja muutama muu alueen suurista kaupungeista olivat kuitenkin juutalaisilta yhä suljettuja.

Yleisesti ottaen Venäjän tsaarit aina Nikolai I asti estivät juutalaisten pääsyn merkittäviin tehtäviin yhteiskunnassa, eikä juutalaisten sallittu muuttavan Katariina Suuren määräämältä asuinalueelta.

Muutos tapahtui Aleksanteri II astuessa virkaan, jolloin hän uudisti hallinnon ja lopetti maaorjuuden. Tämän lisäksi hän lakkautti juutalaisiin kohdistuneet rajoitukset, josta seurasi juutalaisväestön räjähdysmäinen kasvu etenkin Pietarissa, Odessassa ja Moskovassa. Juutalaisten kyky pitää yhtä johti pian siihen, että Venäjän juutalaiset hallitsivat kaikki yhteiskunnan keskeisimmät alueet kuten lääketieteen, talouden, oikeuslaitoksen ja median. 

Juutalaisten valloitus synnytti voimakkaan juutalaisvastaisuuden ja heitä syytettiin oman valtion perustamisesta Venäjän valtion sisäpuolelle. Juutalaisten vastustajien joukkoon liittyi muiden mukana kirjailija Fjodor Dostojevski. 

Huolimatta Venäjän tsaarin tarjoamasta vieraanvaraisuudesta juutalaiset käynnistivät toimenpiteet tsaarin syöksemisestä vallasta ja he perustivat "Sosialistisen vallankumouksellisen puolueen". Vuonna 1881 juutalaisten sanottiin murhanneen tsaari Aleksanteri II.

Aleksanteri III nousi valtaistuimelle, kun hänen isänsä murhattiin. Hän peruutti isänsä valmisteleman itsevaltiaan valtaa rajoittavan perustuslain ja ilmoitti, ettei aikonut rajoittaa valtaansa. Valtiolliset määräykset juutalaisten syrjimiseksi astuivat jälleen voimaan. Vuonna 1888 Aleksanteri III ryhtyi työntämään juutalaisia takaisin heidän alkuperäisille asuinalueilleen ja heitä kiellettiin hankkimasta ja hallitsemasta kiinteistöjä Venäjällä. He eivät myöskään saaneet ottaa vastaan valtiollisia virkoja.

Venäjällä syntyi pian käsite "pogromi", jolla tarkoitettiin juutalaisiin kohdistunutta väkivaltaista hyökkäystä. Pogromissa tuhottiin ja ryöstettiin juutalaisten koteja, liiketiloja ja synagogia.

Lopulta juutalaiset pakenivat sankoin joukoin Yhdysvaltoihin, joka osoittautui mainioksi kasvualustaksi juutalaiselle vallalle, ja täältä käsin juutalaiset ryhtyivät rahoittamaan Venäjän tsaarin vastaista taistelua.

Venäjän vallankumousta rahoittamaan lähtivät New-Yorkin, Lontoon ja Pariisin juutalaiset pankkiiripiirit. Rahoittajien joukosta löytyy nimiä kuten Rothschildin perhe, Jacob Schiff sekä Warburgin, Guggenheimin, Hanauerin ja Kahnin perheet. Jacob Schiff oli jo aiemmin rahoittanut Japanin sotaa Venäjää vastaan 1904-1905.

Venäjän vallankumousta mainitut pankkiiripiirit lähtivät pohjustamaan laajalla tsaarin vastaisella propagandalla, jolla lietsottiin vihaa Venäjää vastaan.

Lopulta Nikolai II sai väistyä ja valta siirtyi väliaikaiselle hallitukselle, jota johti juutalaissyntyinen Alexander Kerenski.  Väliaikainen hallitus kumosi ensi töikseen kaikki juutalaisvastaiset lait.

Kun tsaari oli poistunut, Lenin ilmestyi maisemiin seuranaan 32 bolševikkiä, joista valtaosa oli juutalaisia. Juutalaiset pankkipiirit rahoittivat ja järjestivät myös Trotskin ja 267 muun juutalaisen paluun Venäjälle huhtikuun 17. 1917. Marraskuun 7 päivänä 1917 Lenin ja Trotski kaatoivat väliaikaisen hallituksen ja synnyttivät juutalaisten rahoittajien avustamana Neuvostoliiton. Euroopan ja Yhdysvaltojen juutalaiset rahoittivat juutalaisjohtoisen puna-armejan toiminnan ja estivät kristillisen valkoisen armejan rahoituksen. Näin sota päättyi juutalaisten hallitseman puna-armejan voittoon.

Vuonna 1919 Neuvostoliiton lehdistö julkaisi luettelon, joka sisälsi maan 556 keskeisen vaikuttajan nimet ja heidän etnisen taustansa. Näistä vaikuttajista 457 oli juutalaisia ja ainoastaan 17 venäläistä.

Ensimmäinen kysymys: 

"Oliko Venäjän vallankumous juutalaisten masinoima ja Neuvostoliitto juuutalaisten globaalin vallan luomus?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti